Luokka: Uuden-Seelannin alueet
Uuden-Seelannin alueet ovat maan alueellisten neuvostojen ja yhtenäisten viranomaisten hallinnollisia lainkäyttöalueita; maa on jaettu kuuteentoista tällaiseen alueeseen.
Neuvostot saavat valtansa keskushallinnolta, sillä Uusi-Seelanti on pikemminkin yhtenäinen valtio kuin liittovaltio. Yksitoista on tällä hetkellä alueneuvostojen hallinnoimia, kun taas viisi muuta ovat yhtenäisten viranomaisten hallinnoimia.
Alueellisen hallinnon rakenne
Alueneuvostot on lueteltu vuoden 2002 kuntalain 2 luettelon 1 osassa, ja niissä viitataan vuonna 1989 perustettuihin Gazette-ilmoituksiin.
Laki edellyttää, että maakuntien liitot edistävät kestävää kehitystä – yhteisöjensä sosiaalista, taloudellista, ympäristöllistä ja kulttuurista hyvinvointia.
Nykyiset alueet ja useimmat niiden valtuustoista syntyivät vuonna 1989 kuntauudistuksen myötä, joka toteutettiin vuoden 1974 kuntalain nojalla.
Alueneuvostot korvasivat yli 700 edellisellä vuosisadalla muodostettua ad hoc -elintä – tie-, valuma-, kuivatus-, tuholaistorjunta-, satama-, alue- ja varalautakunnat.
Rajat ja ehdotettu uudistus
Alueiden rajat perustuvat suurelta osin valuma-alueisiin. Tämä ennakoi vuoden 1991 Resource Management Actin vastuualueita.
Useimmat alueelliset rajat ovat alueellisten rajojen mukaisia, mutta on olemassa useita poikkeuksia. Esimerkki on Taupōn piiri, joka on jaettu neljään alueeseen, vaikka suurin osa sen alueesta on Waikaton alueella.
Vuoden 2025 puolivälissä pääministeri Christopher Luxon ja aluekehitysministeri Shane Jones ehdottivat 11 alueellisen neuvoston hylkäämistä osana kuudennen kansallisen hallituksen ehdottamaa resurssienhallintalain uudistamista 1991.
Marraskuun lopulla 2025 paikallishallinnon ministeri Simon Watts ja RMA-uudistusministeri Chris Bishop vahvistivat, että hallitus pyrkii lakkauttamaan alueneuvostot ja siirtämään niiden vastuut 67 paikalliselle piiri- ja kaupunginvaltuustolle.
- Maakuntaliitot on lueteltu vuoden 2002 kuntalain 2. listan 1. osassa.
- Chathamin saaret eivät kuulu mihinkään alueeseen, vaan niillä on oma erityinen alueellinen toimivalta.
- Alueiden rajat perustuvat suurelta osin valuma-alueisiin.
Hallitus on julkaissut kaksi korvaavaa ehdotusta. Ensinnäkin vaaleilla valittujen aluevaltuutettujen lakkauttaminen ja heidän korvaamisensa yhdistetyillä aluehallituksilla, jotka koostuisivat entisten alueiden piirivaltuustojen pormestareista. Vaikka maakuntien liitot organisaatioina säilyisivät, niitä johtaisivat perustuslaillisten alueiden pormestarit.
Hallituksen toinen ehdotus olisi saada yhdistyneiden alueiden hallitukset valmistelemaan alueellinen tervehdyttämissuunnitelma kahden vuoden kuluessa niiden perustamisesta, edellyttäen, että kuntaministeri hyväksyy sen. Näissä suunnitelmissa keskityttäisiin infrastruktuurin, julkisten palvelujen ja sääntelytoimintojen tarjoamiseen, ja niitä testattaisiin asuntoihin, infrastruktuuriin ja hallittavissa oleviin hintapalveluihin perustuvilla kriteereillä.
Julkinen kuuleminen ehdotetuista lakimuutoksista oli avoinna 20. helmikuuta 2026 saakka. Lainsäädäntö on tarkoitus ottaa käyttöön vuoden 2026 puolivälissä, ja sen on määrä tulla voimaan vuoteen 2027 mennessä.
Tämä artikkeli on kirjoitettu tekoälyn avulla useiden uutisraporttien pohjalta, ja toimituksemme tarkistaa sen toimitusperiaatteidemme mukaisesti. Journalistiset periaatteet · Vinkit & yhteystiedot
Kommentit 0