Uuden-Seelannin vaalijärjestelmä
Uuden-Seelannin parlamenttivaalijärjestelmä on perustunut vuoden 1996 vaaleista lähtien sekajäsenyyden periaatteeseen. MMP perustettiin kansanäänestyksen jälkeen vuonna 1993. Se korvasi ensimmäisen postin (FPP) järjestelmän, jota Uusi-Seelanti oli aiemmin käyttänyt suurimman osan historiastaan.
MMP-järjestelmässä uusiseelantilaisilla on kaksi salaista äänestystä, joilla valitaan parlamentin jäsenet. Ensimmäinen äänestys on ehdokkaalle, joka on äänestänyt maantieteelliseltä vaalialueelta. Toinen on puolueen ääni, jonka äänestäjä haluaa muodostaa hallituksen.
Edustajainhuone
Uuden-Seelannin parlamentilla on yksi ainoa parlamentti, edustajainhuone, jossa on yleensä 120 kansanedustajaa, vaikka määrä voi kasvaa pienen ylityspaikan vuoksi vaaliprosessin tuloksesta riippuen. Puolueen kansanedustajien kokonaismäärä riippuu periaatteessa sen osuudesta puolueen äänimäärästä.
- parlamentti, joka valittiin vuonna 2023, käsittää 123 paikkaa: 72 täytti äänestäjäkunnan kansanedustajat ja jäljellä olevat paikat, jotka täytettiin listalla, joka on valittu puolueluetteloista.
Äänestäminen ja äänestysikä
Vuonna 1893 Uusi-Seelanti oli ensimmäinen itsehallinnollinen maa, joka myönsi naisille äänioikeuden. Tämä tarkoitti, että teoriassa Uudella-Seelannilla oli yleinen äänioikeus vuodesta 1893 lähtien, mikä tarkoittaa, että kaikki 21 vuotiaat ja sitä vanhemmat aikuiset saivat äänestää (vuonna 1969 äänestysikärajaa laskettiin 21:stä 20:een).
Eurooppalaisia uudisasukkaita koskevat äänestyssäännöt eivät kuitenkaan koskeneet Māoria, ja heidän tilanteensa on edelleen ainutlaatuinen, koska seitsemän paikkaa parlamentissa valitaan yksin Māorin äänestäjien toimesta.
Nykyisessä Uusi-Seelanti yleensä kaikki pysyvät asukkaat ja vähintään 18 vuotiaat ovat äänioikeutettuja. Tärkeimpiä poikkeuksia ovat kansalaiset, jotka ovat asuneet ulkomailla yhtäjaksoisesti liian kauan, ja tuomitut henkilöt, jotka ovat pidätettyinä psykiatrisessa sairaalassa tai suorittavat yli kolmen vuoden vankeusrangaistusta.
Parlamenttikausi
Vaikka eduskuntavaalit järjestetään vähintään kolmen vuoden välein, näin ei ole aina ollut. Uuden-Seelannin varhaisessa siirtomaahistoriassa vaalikausi saattoi kestää jopa viisi vuotta – kuten Uuden-Seelannin perustuslakilaki 1852 vahvistaa.
Termi lyhennettiin kolmeen vuoteen vuonna 1879, koska se oli huolissaan valtionhallinnon kasvavasta vallasta. Sen jälkeen termiä on muutettu kolme kertaa. Ensimmäisen maailmansodan aikana sitä pidennettiin viiteen vuoteen. 1930 luvun alussa, suuren laman aikana, se työnnettiin neljään vuoteen. Tämä osoittautui epäsuosituksi äänestäjien keskuudessa, ja vuoden 1935 vaalien jälkeen vaalikausi lyheni jälleen kolmeen vuoteen.
Sitä pidennettiin jälleen neljään vuoteen toisen maailmansodan aikana, mutta se palasi kolmeen vuoteen sen jälkeen.
- Ensimmäinen äänestys on äänestäjälle.
- Toinen ääni on poliittiselle puolueelle.
- 54. parlamenttiin kuului 123 paikkaa.
- Äänestysikäraja laskettiin 20 vuoteen 1969.
Tämä artikkeli on kirjoitettu tekoälyn avulla useiden uutisraporttien pohjalta, ja toimituksemme tarkistaa sen toimitusperiaatteidemme mukaisesti. Journalistiset periaatteet · Vinkit & yhteystiedot
Kommentit 0