Uuden-Seelannin vaalijärjestelmä ja hallinto Yleiskatsaus
Uusi-Seelanti toimii parlamentaarisessa järjestelmässä, jossa vaalikehys on kehittynyt merkittävästi. Vuoden 1996 vaaleista lähtien maassa on ollut käytössä mixed-member proportional (MMP) -vaalijärjestelmä. Tämä järjestelmä korvasi ensimmäisen postin (FPP) järjestelmän, joka oli ollut käytössä suuren osan sen historiasta. MMP:n käyttöönotto seurasi vuonna 1993 järjestettyä kansanäänestystä.
MMP:n johdossa äänestettiin kahdesta salaisesta äänestyksestä. Ensimmäinen ääni on osoitettu tietylle ehdokkaalle maantieteellisessä valitsijakunnassa. Toinen ääni annetaan poliittiselle puolueelle, joka määrittää hallituksen kokonaiskokoonpanon. Puolueen paikkojen kokonaismäärä parlamentissa määräytyy perusteellisesti sen mukaan, mikä on sen osuus puolueen äänimäärästä.
Parlamentaarinen rakenne ja vaalit
Uuden-Seelannin parlamentti koostuu yhdestä lainsäädäntöelimestä, edustajainhuoneesta. Kun tyypillinen koko on noin 120 jäsentä, kansanedustajien kokonaismäärä voi hieman kasvaa ylityspaikkojen vuoksi vaalituloksesta riippuen. Esimerkiksi vuonna 2023 valittu 54. eduskunta koostui 123 paikasta, joista 72 oli äänestäjäkunnan täyttämiä ja loput listakansanedustajia.
Vaalit on yleensä tarkoitus järjestää noin kolmen vuoden välein, ja niiden ajoituksesta säädetään vuoden 1986 perustuslain ja vakiintuneiden poliittisten yleissopimusten mukaisesti. Vaalikausi on kuitenkin vaihdellut kautta historian. Alkuperäinen Uuden-Seelannin perustuslakilaki 1852 voi kestää jopa viisi vuotta, mutta tämä lyhennettiin kolmeen vuoteen vuonna 1879. Termiä on sittemmin muutettu sodan ja talouskriisien aikana, kuten pidentämällä se viiteen vuoteen ensimmäisen maailmansodan aikana ja neljään vuoteen suuren laman aikana.
Äänioikeus ja äänioikeus
Uusi-Seelanti on edistyksellisen äänioikeuden historiaa. Vuonna 1893 maasta tuli ensimmäinen itsehallinnollinen valtio, joka myönsi naisille äänioikeuden. Tämä vahvisti yleisen äänioikeuden kaikille aikuisille, jotka olivat tuolloin 21 vuotiaita tai vanhempia. Äänestysikärajaa laskettiin myöhemmin 21 vuodesta 20 vuoteen vuonna 1969. Nykyisessä Uusi-Seelanti yleensä kaikki pysyvät asukkaat ja vähintään 18 vuotiaat ovat äänioikeutettuja. Poikkeuksia ovat kansalaiset, jotka ovat asuneet ulkomailla pitkiä aikoja, tai tuomitut, jotka on pidätetty psykiatrisissa sairaaloissa tai jotka ovat kärsineet vankeusrangaistusta yli kolme vuotta.
On tärkeää huomata, että vaikka yleinen äänestysikäraja on 18 vuotta, eurooppalaisia uudisasukkaita koskevia äänestyssääntöjä ei sovellettu Māoriin. Tämä historiallinen ero on edelleen olemassa, koska seitsemän paikkaa parlamentissa valitaan yksinomaan maori-äänestäjien toimesta. Riippumaton vaalilautakunta vastaa näiden vaalien järjestämisestä.
Yhteenveto vaaliprosessin keskeisistä näkökohdista:
- Äänestäjät äänestivät kaksi kertaa: yhden ehdokkaan ja yhden puolueen puolesta.
- MMP-järjestelmä määrittää edustajainhuoneen kokonaiskokoonpanon.
- Yleiset vaalit pidetään yleensä kolmen vuoden välein.
- Vakinaisten asukkaiden ja kansalaisten äänestysikäraja on yleensä 18 vuotta.
Näillä institutionaalisilla kehyksillä varmistetaan, ett Uusi-Seelanti poliittinen edustus heijastaa sekä maantieteellistä edustusta äänestäjien välityksellä että suhteellista edustusta puolueluetteloiden kautta.
Tämä artikkeli on kirjoitettu tekoälyn avulla useiden uutisraporttien pohjalta, ja toimituksemme tarkistaa sen toimitusperiaatteidemme mukaisesti. Journalistiset periaatteet · Vinkit & yhteystiedot
Kommentit 0