Terveydenhuolto Uudessa-Seelannissa
Uuden-Seelannin terveydenhuoltojärjestelmä on kokenut merkittäviä muutoksia viime vuosikymmeninä. Sosiaaliturvalakiin (Social Security Act 1938) perustuvassa käytännössä täysin julkisessa järjestelmässä on otettu käyttöön markkina- ja sairausvakuutuselementtejä pääasiassa 1980 luvulta lähtien, mikä on luonut julkisen ja yksityisen sektorin sekajärjestelmän terveydenhuollon tarjoamiseksi.
Tapaturmakorvausyhtiö kattaa hoitokulut tapauksista, joita pidetään "tapaturmina", mukaan lukien lääketieteelliset onnettomuudet, kaikille Uuden-Seelannin ihmisille (laillisesti tai muuten). Kustannukset peritään työnantajilta, työntekijöiltä, bensiini- ja ajoneuvorekisteristä sekä yleisestä verokannasta.
Julkinen ja yksityinen terveydenhuolto
Suhteellisen laaja ja laadukas julkisten sairaaloiden järjestelmä kohtelee kansalaisia tai vakituisia asukkaita maksutta ja sitä hallinnoivat piirin terveyslautakunnat. Kalliit tai vaikeat leikkaukset vaativat kuitenkin usein pitkiä jonotusaikoja, ellei hoito ole lääketieteellisesti kiireellistä.
Tämän vuoksi on olemassa sairausvakuutuslaitosten jälkimarkkinat, jotka rahoittavat toimintoja ja hoitoja jäsenilleen yksityisesti. Southern Cross Health Insurance, voittoa tavoittelematon organisaatio, on suurin näistä noin 60 prosenttisesti sairausvakuutusmarkkinoista ja kattaa lähes neljänneksen kaikista uusiseelantilaisista vuonna 2007, jopa oman sairaalaketjunsa.
Perusterveydenhuolto ja päivystys
Perushoito (ei-erikoislääkärit / perhelääkärit) ja lääkkeet Uuden-Seelannin valtion viraston Pharmacin luettelossa edellyttävät yhteismaksuja, mutta niitä tuetaan erityisesti potilaille, joilla on yhteisön terveyspalvelukortit tai korkeat käyttäjän terveyskortit.
Hätäpalveluja tarjoaa pääasiassa Hato Hone St John -hyväntekeväisyysjärjestö (samoin kuin Wellington Free Ambulance Wellingtonin alueella), ja niitä tuetaan sekä yksityisillä (lahjoitetuilla) että julkisilla (tuki) varoilla.
- Vuonna 2012 Uusi-Seelanti käytti 8,7 prosenttia bruttokansantuotteesta terveydenhuoltoon eli 3 929 dollaria asukasta kohti.
- Siitä noin 77 prosenttia oli valtion menoja.
- Vuonna 2010 tehdyssä tutkimuksessa Uusi-Seelanti osoitettiin olevan alhaisin lääkitystaso 14 kehittyneessä maassa (ts. Käytettiin vähiten lääkkeitä kaiken kaikkiaan), ja se käytti myös alhaisimman määrän terveydenhuoltoon samojen maiden luettelossa, 2510 dollaria ($ 3460) asukasta kohti, verrattuna Yhdysvaltoihin 7290 dollarilla.
Järjestelmä on kohdannut henkilöstöhaasteita, mukaan lukien yksi maailman suurimmista hoitajien vaihtuvuusluvuista. Vaikka kaikki hoitajat eivät poistu ammatista, se voi aiheuttaa hoidon jatkuvuuden heikkenemistä, palvelujen häiriintymistä ja kokonaistuottavuuden laskua.
Järjestelmän historia alkoi, kun kuvernööri George Grey perusti julkiset sairaalat 1800 luvun puolivälissä. Vuoden 1872 kansanterveyslaissa otettiin käyttöön paikallisviranomaisten terveyslautakunnat, jotka rahoittivat pääasiassa paikalliset veronmaksajat ja joita tuki keskushallinto. Tätä järjestelmää laajennettiin myöhemmin sosiaaliturvalailla 1938, jolla yritettiin tarjota valtion rahoittamaa terveydenhuoltoa kaikille.
Tämä artikkeli on kirjoitettu tekoälyn avulla useiden uutisraporttien pohjalta, ja toimituksemme tarkistaa sen toimitusperiaatteidemme mukaisesti. Journalistiset periaatteet · Vinkit & yhteystiedot
Kommentit 0